INFO

Kuraattorin_ terveiset_ 1.7.2021_ Wiurilan_Kesa.pdf

Portaikkoa hallitsevat Anssi Hanhelan hillittömät maalaukset. Niiden äijäenergia ja suoraviivainen
mielenmaisema sopivat hienosti vanhan viljamakasiiniin, jonka portaat ovat kuluneet raskaita viljasäkkejä
kantaneiden työmiesten askeleista. Samalla Hanhelan hahmoissa on hersyvää itseironiaa ja kieli poskella
työstettyä kommenttia elitististä ja urbaania hifistelyä kohtaan.



Galleria Rankka, Pohojonen




              	


Hanhelalle miehen elämä on olemassaolon kamppailua todellisuuden ja omien herkkien tunteiden välillä.
 
Miehen elämä on eksistentialistista hätää siitä, mikä muistiin piirtyneistä jäljistä on todellisuutta, mikä yksinäisyydestä johtuvan haaveilun ja voimakkaiden tunteiden värittämää.
 
Kaikki kuitenkin on yhtä totta, vaikka Hanhela ymmärtääkin että ympäröivä maailma hahmottuu vahvasti hänelle oman itsensä kautta.

 
Hanhelan päiväkirja on tarinoita, kohtauksia elämästä, jotka visualisoituvat värikkäinä ekspressiivisinä kuvina miehen seksuaalisuudesta, himosta, naisen ihanuudesta, ahdistavuudesta sekä kumppanuudesta.
 
Jos miehen elämä on keskeisessä roolissa Hanhelan töissä, niin on nainenkin. Hanhela tarvitsee naisen rinnalleen. Hanhelan taiteilijaura alkoi 1980-luvulla ekspressiivisinä maisemamaalauksina.

 
Ympyrä sulkeutui vuosituhannen vaihteessa, kun hän palasi konstruktivististen jumalkuvien ja minimalistisen seksuaalisuutta käsittelevin piilokuvien jälleen maalaamaan värikkäitä maalauksia; nyt miehen elämästä naisen rinnalla, miehestä osana maalaisidyllistä sielunmaisemaa ja miehen karvalakkilähetystökritiikkiä markkinataloutta kohtaan.
 
Hanhelan huumori on mustaa ja sarkastista, mutta tämä ilkikurisuus ei ole tarkoitettu kuoleman vakavaksi, vaan se on pääsytie aina uuteen. Kuvien tekeminen on työkalu analysoida omat tunteet ja ajatukset järjestykseen; ja nauraa railakkaasti päälle.
 
Erja Kärkkäinen, teatteriohjaaja ja kuvataiteilija Tampere, Suomi


Anssi Hanhela

Anssi Hanhela (b.1962) paints life. In his expressionism paintings vitality collides with existentialism.
In northern mindscapes this is no wonder for one who follows his internal nature, the road leads to a place without other people.
In the landscape, colors ring and ascendeth and eros is realized, glowing brightly.

However, in the mystical reality of nature, man is only a voyeur and mental connection, not an organic participant.
The relationship between humans is originally organic and of the body,
but when another person climbs on the other´s shoulders to become a burden, it kills the possibility of organic communication.
In this way, humans are only organic in relation to themselves.
They are existential – beings, that feel in many ways what exists singularly and what it is to be alone.

I can see this kind of perspective in Anssi Hanhela's paintings.
Their narrative and painterliness express a similar content.
At times freedom flows like breathing, although the soul has been captured in a zoo.
At other times the internal urge flows inward with sharp consequences.
The feeling of conflict is present.
At the end, it is nature that calls and Hanhela's images display hope and a new kind of urge to combine inner and outer nature.

Henri Hagman
painter, art critic
Rovaniemi, Finland



                

       .................................


Anssi Hanhela
Anssi Hanhela’s (born in 1962) family roots are in Jokikylä’s
Pikkujämsänperä in Seppälä along Jokelantie, where his father is from. For
several years Anssi also lived in Jokikylä and worked as the instructor of
Kiiminkijoki College's visual arts clubs. For years a group of young and
older visual art students met at Jokela school. As a devoted and skilled
teacher, Anssi created an enthusiastic and good spirit for his groups. This is
how he made people fall for visual arts.



Anssi graduated as a visual artist from Kankaanpää Art School in 1986. He
has since furthered his studies in Kemi-Tornio University of Applied
Sciences, Faculty of Art and Design in University of Lapland, and the
University of Umeå in Sweden. Anssi 's main techniques include painting,
drawing, serigraphy and videos. He is a member of Finnish Painters’ Union
as well as Artist Associations of Lapland and Oulu.



The next quote is from the artist statement included in the Artist Register by
Finnish Painters’ Union. “Hanhela’s career as an artist began in the 1980’s
as an expressive landscape painter. He came full circle at the turn of the
millennium when he returned to paint colorful paintings of a man's life
alongside a woman, of a man as part of a rural idyllic soul landscape, after
painting constructive images of God and minimalistic hidden pictures about
sexuality. Hanhela's humor is black and sarcastic, but this mischief is not
meant to be taken too seriously merely as an access to something new.
Painting is a tool for him to analyse feelings and thoughts, put them in
order, and then laugh over loudly.”


Over the years, Anssi has had numerous private group exhibitions in Finland
and abroad. In addition to Finland, his works have been exhibited in
Sweden, Norway, Germany, Estonia, Russia, Latvia, Poland and
Switzerland. In addition to painting and exhibitions, Anssi has worked as a
teacher for various lengths among others at Liminka Art school, Piippola
School of Arts and Crafts, Vocational College of Western Lapland, Central
School of Yli-Ii as well as at various weekend courses organised by different
communties, and other fine art events.


Anssi had a tragic accident in October 2012, when he lived in his father's
house in Jokikylä. He had carbon monoxide poisoning, which put him into a
coma for nearly three months. Miraceliously Anssi recovered from it, and
even though the accident left its marks, he has been working very hard since
and has held several exhibitions of his new paintings. Theatre director and
artist, Erja Kärkkäinen, has been a great support and encouragement for
Anssi.

Hanna Manninen Galleristi Mabd galleria Oulu




tm•gallery

Tm-gallerian kritiikki Veikko Halmetoja

  Julkaistu: 6.2.2010

  Anssi Hanhela 14.2. saakka TM-galleriassa (Erottajankatu 9 B). Ti-pe 11-17, la-su 12-16.

  Maripaita pukee miestä Kuvat. Pohjoisen miehen mielenlaatu on kasvanut      
  käsitteeksi useiden taiteilijoiden voimin.
  Muun muassa Timo K. Mukka, Kalervo Palsa, Esko Männikkö, Rosa Liksom ja
  Lordi ovat olleet luomassa
  suomalaiseen taiteeseen yksinäisen miehen arkkityyppiä.

  Anssi Hanhela (s. 1962) käsittelee aihetta genretietoisesti mutta pelkäämättä.
  Hän on luonut mieshahmon, jota voisi tulkita ironisena suhteessa perinteeseen.

  Se ei ole kuitenkaan tarpeellista. Hahmossa on tarpeeksi tartuntapintaa, jotta se
  pärjää ilman ironian tarjoamaa takaporttia.

  Mies pukeutuu maripaitaan, runkkaa ja ryyppää. Aamut eivät ole helppoja, mutta    
  eivät taida olla illatkaan.

  Nainen on läsnä kuvitteellisena kumppanina, mutta kovin tasa-arvoista suhdetta 
  fantasiahahmoon ei synny.
  Naista kannetaan kuin    persettä. Enemmän kuin halusta esineellistää lienee kyse
 puhtaasta puutteesta.

  Hanhelan näyttely TM-galleriassa on melkein sarjakuvallinen kokemus.

  Maalaukset ovat ruutuja elämästä. Ne ovat välillä raivokkaita, välillä seesteisiä,
 mutta toisiinsa linkittyviä.

  Hanhela käyttää akvarelli-, akryylimaali- ja öljyväritekniikoita sulassa sovussa.
  Maalausjälki on välitöntä ja tukee kuvien    kerronnallisuutta.

  Raidallinen maripaita pukee miestä useammassa teoksessa.

  Se on hauska hahmoa identifioiva oivallus ja maalauksellisesti herkullinen
  yksityiskohta.

  Tosin siitä johtuen minun on vaikea enää lukea Rosa Liksomia ilman, että kuvittelen
  kirjojen sankareille maripaidat.
 

    tm•galleria \index.htm  2010

 


Anssi Hanhela (s. 1962) maalaa elämää. Hänen ekspressionismissaan vitalismi törmää eksistentialismiin.
Pohjoisilla mielenseuduilla se ei ole mikään ihme; sisäistä luontoaan seuraavan tie johtaa sinne,
missä ei ole muita ihmisiä. Maisemassa värit soivat ja leimuavat ja
eros toteutuu siellä kirkkaana.
Ihminen on luonnon mystisen todellisuuden äärellä kuitenkin vain seuraaja
ja vain mentaalinen yhtyjä, ei orgaanisesti osallinen.
Suhde toiseen ihmiseen on alkujaan orgaaninen, ruumiillinen, mutta toinen ihminen
kiipeää taakaksi harteille,
tappaen mahdollisuuden orgaaniseen kommunikaatioon.
Ja siten ihminen onkin orgaaninen vain suhteessa itseensä.
Näin hän on eksistentiaalinen - tuntee monin tavoin, mitä on yksin olemassa
ja mitä on olla yksin olemassa.Tämä näkökulma näyttäytyy minulle
Anssi Hanhelan maalauksissa.
Niiden tarinallisuus ja maalauksellisuus ilmaisevat samaa sisältöä.
Paikoin vapaus kulkee kuin henki, vaikka sielu on teljetty eläintarhaan.
Paikoin sisäinen tahto taas ryöppyää sisäänpäin tehden teräviä seurauksia.
Kamppailun tunnelma on läsnä.
Luonto kutsuu kuitenkin vastaanottavaisena, ja Hanhelan kuvissa on toivo uudenlaisesta revanssista yhdistää sisäinen ja
ulkoinen luonto.

Henri Hagman
taidemaalari,kuvataidekriitikko
 

 

Korundi, Rovaniemi Rovaniemen taidemuseo, tammikuu 2014

Kuvataiteilija Anssi Hanhelan nimi tuli monelle tutuksi vasta runsas kuukausi sitten, kun Rovaniemen taidemuseon yhteydessä toimiva kahvila poisti hänen näyttelynsä seinältään.
Taidepiireissä Hanhela on kuitenkin asemansa vakiinnuttanut ja arvostettu tekijä, jolla on takanaan jo liki 30 vuoden ura.
Hänellä on takanaan myös liki hengen vienyt onnettomuus: lokakuussa 2012 saatu häkämyrkytys johti yli kolmen kuukauden syvään tajuttomuuteen. Toipuminen on vielä kesken, mutta tähtäimessä on paluu täysipainoiseen taiteentekoon ja opetustyöhön.
”Kuntoutuksessa tein muutaman piirroksen ja taulun, jotka tuntuivat onnistuvan”, hän kertoo. ”Myöhemmin tuli kuitenkin esille, ettei vasen käsi toimikaan kunnolla.”
”Jotain abstraktia olen vähän kokeillut, muttei tahdo onnistua. Esittävä tyyli on vielä niin voimakkaana mielessä.”

https://www.kaleva.fi/uutiset/galleriat/anssi-hanhelan-poistetut-tyot/8316/1480403/


 Haukiputaalaisen taitelijan Anssi Hanhelan näyttely on poistettu Rovaniemen taidemuseo Korundin ravintolasta.
 Osa asiakkaista piti töitä liian rohkeina.
 Ravintola-lämpiön ylläpitäjä Arktikum-Palvelu otti työt alas keskiviikkona.
 Lapin taiteilijaseuran Kuukauden taitelija -näyttelyn piti olla tammikuun ajan Korundin ravintola-lämpiössä.
 Arktikum-Palvelun myyntipäällikkö Katri Kerola sanoo, että asiakkaat olivat hämmentyneitä töistä.
 Palautteen mukaan teokset eivät olleet soveliaita ravintolaan, missä ihmiset käyvät ruokailemassa.
 Taidemuseonjohtaja Hilkka Liikkanen sanoo, ettei tila ole taidemuseon näyttelytila.
 Siellä käy myös yleisöä, joka ei varsinaisesti tule taidetta katsomaan.
 – En pysty päättämään tilan taiteesta. Jos näyttely olisi ollut taidemuseon puolella, se olisi ilman muuta saanut olla.
  Liikkasen mielestä Hanhelan työt eivät ole sellaisia, että niistä enää 2000-luvulla kukaan loukkaantuisi.
 – Työt ovat aika hilpeitä. Aihemaailmaltaan niitä voisi verrata Kalervo Palsaan.
 Lapin taiteilijaseuran puheenjohtaja Maria Huhmarniemi ihmettelee, että maalaukset aiheuttavat kohua ja
  Palsa-henkinen taide  vielä provosoi.
  – Anssin töissä on usein seksuaalisuus aiheena. Palautteessa oli tullut viestiä, ettei näyttelyssä olisi saanut olla verta,
   issaa eikä kakkaa. Olisihan vakavampiakin aiheita, poliittisia tai väkivaltaa, joka kuohuttaisi.
    .........





https://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/taiteilija-nousi-jaloilleen/656611/

https://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/taiteilija-oli-yli-kolme-kuukautta-tajuttomana/653047/

 

http://www.anssi.org/hanhela-art/jangva2012/

http://taidekammi.blogspot.com/2014/01/tapaus-anssi-hanhela-moralismi-ja-valta.html?m=1

 

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014011117918763_uu.shtml

 

 
Korundi, Rovaniemi Rovaniemen taidemuseo, tammikuu 2014 Haukiputaalaisen taitelijan Anssi Hanhelan näyttely on poistettu Rovaniemen taidemuseo Korundin ravintolasta. Osa asiakkaista piti töitä liian rohkeina. Ravintola-lämpiön ylläpitäjä Arktikum-Palvelu otti työt alas keskiviikkona. Lapin taiteilijaseuran Kuukauden taitelija -näyttelyn piti olla tammikuun ajan Korundin ravintola-lämpiössä. Arktikum-Palvelun myyntipäällikkö Katri Kerola sanoo, että asiakkaat olivat hämmentyneitä töistä. Palautteen mukaan teokset eivät olleet soveliaita ravintolaan, missä ihmiset käyvät ruokailemassa. Taidemuseonjohtaja Hilkka Liikkanen sanoo, ettei tila ole taidemuseon näyttelytila. Siellä käy myös yleisöä, joka ei varsinaisesti tule taidetta katsomaan. – En pysty päättämään tilan taiteesta. Jos näyttely olisi ollut taidemuseon puolella, se olisi ilman muuta saanut olla. Liikkasen mielestä Hanhelan työt eivät ole sellaisia, että niistä enää 2000-luvulla kukaan loukkaantuisi. – Työt ovat aika hilpeitä. Aihemaailmaltaan niitä voisi verrata Kalervo Palsaan. Lapin taiteilijaseuran puheenjohtaja Maria Huhmarniemi ihmettelee, että maalaukset aiheuttavat kohua ja Palsa-henkinen taide vielä provosoi. – Anssin töissä on usein seksuaalisuus aiheena. Palautteessa oli tullut viestiä, ettei näyttelyssä olisi saanut olla verta, pissaa eikä kakkaa. Olisihan vakavampiakin aiheita, poliittisia tai väkivaltaa, joka kuohuttaisi.  



Wihurin säätön kokoelmat



Oulun taidemuseon kokoelma




Tampereen taidemuseon kokoelma



Cowberry, serigraphy, suomen insinööriliitto, 1996

ANSSI HANHELA (FI)


Anssi Hanhela (b.1962) paints life. In his expressionism paintings vitality collides with existentialism. In
northern mindscapes this is no wonder for one who follows his internal nature, the road leads to a place
without other people. In the landscape, colors ring and ascendeth and eros is realized, glowing brightly.

However, in the mystical reality of nature, man is only a voyeur and mental connection, not an organic
participant. The relationship between humans is originally organic and of the body, but when another person
climbs on the other´s shoulders to become a
burden, it kills the possibility of organic communication.In this way, humans are only organic in relation to
themselves. They are existential – beings, that feel in many ways what exists singularly and what it is to be
alone.

I can see this kind of perspective in Anssi Hanhela’s paintings. Their narrative and painterliness express a
similar content. At times freedom flows like breathing, although the soul has been captured in a zoo. At other
times the internal urge flows inward with sharp consequences. The feeling of conflict is present. At the end,
it is nature that calls and Hanhela’s images display hope and a new kind of urge to combine inner and outer
nature.

https://berlin.heike-arndt.dk/de/

 


Poikani Sampsa nuorena