INFO


ANSSI HANHELA
March 5th – April 15th, 2020

About the art 

The paintings of Anssi Hanhela are an oddly satisfying mix of existential 
angst and unflinching delight at life’s simple pleasures.

While art historians will – with some validity – probably categorize Hanhela 
as a primitivist painter, there is nothing naïve about these insightful, deeply 
personal artworks. On the contrary, Hanhela’s highly-refined visions include 
only the crucial elements needed to support the ideas and perspectives he’s 
interested in sharing – and nothing more. It’s also worth noting that 
Hanhela’s style shares something in common with the celebrated Mitki art 
movement begun in 1980’s Russia, yet his way is so uniquely personal as to 
merely feel sympathetic with the Mitki style, rather than being derivative of it.

The paintings selected for Hanhela’s Love&Money exhibition are all self- 
portraits. In these we see Anssi always in a striped shirt (a prisoner…of life?) 
in the foreground. Bubble-like forms are almost always emerging from his 
usually bearded mouth. Are they word balloons? The breath of Anssi the 
Creator? A celebration – or mocking – of his own life-force? Pink 
bubblegum? It’s hard to know exactly – and it’s precisely this complex 
ambiguity delivered with such simplicity that gives these pictures unusual 
power. 

In our current age of Me-Me-Me, Hanhela’s self-portraits can rightly be seen 
as anti-selfies. While Hanhela has clearly made himself the star in his own 
reality, he’s given us views of this reality that are more a sly parody of our 
present era of limitless self-involvedness. His intention with these self- 
portraits appears to aim well beyond merely sharing what it’s like to be just 
one guy from the far north; Hanhela’s rough-skinned, often tragi-comic views 
on the life he’s living warmly extend to include us all within the frame.


About the artist 
Anssi Hanhela is a visual artist based in Oulu, Finland. Born in 1962, 
Hanhela graduated in painting from Kankaanpää Art School in 1986. In the 
2000s, he continued his art studies in Kemi-Tornio and at the Universities of 
Lapland and Umeå. Hanhela's works have been exhibited in numerous 
exhibitions in Finland and elsewhere, including solo exhibitions at Kemi Art 
Museum (2018), the the Ylivieska Culture Centre Akustiikka (2019), and at 
the Finnish Painter’s Union’s tm•gallery. His work is included in 
the collections of the Wihuri Foundation, the Kemi Art Museum, the cities of 
Oulu and Raahe and the municipality of Haukipudas.


LOVE&MONEY creates art experiences and is focused on artist 
management and curating. Our core aim is to bring visual artists 
and audiences together in ways that significantly benefit both. For more 
information, 
 markmaher97@gmail.com

              	


Hanhelalle miehen elämä on olemassaolon kamppailua todellisuuden ja omien herkkien tunteiden välillä.
 
Miehen elämä on eksistentialistista hätää siitä, mikä muistiin piirtyneistä jäljistä on todellisuutta, mikä yksinäisyydestä johtuvan haaveilun ja voimakkaiden tunteiden värittämää.
 
Kaikki kuitenkin on yhtä totta, vaikka Hanhela ymmärtääkin että ympäröivä maailma hahmottuu vahvasti hänelle oman itsensä kautta.

 
Hanhelan päiväkirja on tarinoita, kohtauksia elämästä, jotka visualisoituvat värikkäinä ekspressiivisinä kuvina miehen seksuaalisuudesta, himosta, naisen ihanuudesta, ahdistavuudesta sekä kumppanuudesta.
 
Jos miehen elämä on keskeisessä roolissa Hanhelan töissä, niin on nainenkin. Hanhela tarvitsee naisen rinnalleen. Hanhelan taiteilijaura alkoi 1980-luvulla ekspressiivisinä maisemamaalauksina.

 
Ympyrä sulkeutui vuosituhannen vaihteessa, kun hän palasi konstruktivististen jumalkuvien ja minimalistisen seksuaalisuutta käsittelevin piilokuvien jälleen maalaamaan värikkäitä maalauksia; nyt miehen elämästä naisen rinnalla, miehestä osana maalaisidyllistä sielunmaisemaa ja miehen karvalakkilähetystökritiikkiä markkinataloutta kohtaan.
 
Hanhelan huumori on mustaa ja sarkastista, mutta tämä ilkikurisuus ei ole tarkoitettu kuoleman vakavaksi, vaan se on pääsytie aina uuteen. Kuvien tekeminen on työkalu analysoida omat tunteet ja ajatukset järjestykseen; ja nauraa railakkaasti päälle.

 
Erja Kärkkäinen, teatteriohjaaja ja kuvataiteilija Oulu Suomi

Anssi Hanhela

Anssi Hanhela (b.1962) paints life. In his expressionism paintings vitality collides with existentialism.
In northern mindscapes this is no wonder for one who follows his internal nature, the road leads to a place without other people.
In the landscape, colors ring and ascendeth and eros is realized, glowing brightly.

However, in the mystical reality of nature, man is only a voyeur and mental connection, not an organic participant.
The relationship between humans is originally organic and of the body,
but when another person climbs on the other´s shoulders to become a burden, it kills the possibility of organic communication.
In this way, humans are only organic in relation to themselves.
They are existential – beings, that feel in many ways what exists singularly and what it is to be alone.

I can see this kind of perspective in Anssi Hanhela's paintings.
Their narrative and painterliness express a similar content.
At times freedom flows like breathing, although the soul has been captured in a zoo.
At other times the internal urge flows inward with sharp consequences.
The feeling of conflict is present.
At the end, it is nature that calls and Hanhela's images display hope and a new kind of urge to combine inner and outer nature.

Henri Hagman
painter, art critic
Rovaniemi, Finland

..........................................................

Anssi Hanhela (s. 1962) maalaa elämää. Hänen ekspressionismissaan vitalismi törmää eksistentialismiin.
Pohjoisilla mielenseuduilla se ei ole mikään ihme; sisäistä luontoaan seuraavan tie johtaa sinne, missä ei ole muita ihmisiä.
Maisemassa värit soivat ja leimuavat ja eros toteutuu siellä kirkkaana.

Ihminen on luonnon mystisen todellisuuden äärellä kuitenkin vain seuraaja ja vain mentaalinen yhtyjä, ei orgaanisesti osallinen.
Suhde toiseen ihmiseen on alkujaan orgaaninen, ruumiillinen, mutta toinen ihminen kiipeää taakaksi harteille, tappaen mahdollisuuden orgaaniseen kommunikaatioon.
Ja siten ihminen onkin orgaaninen vain suhteessa itseensä.
Näin hän on eksistentiaalinen - tuntee monin tavoin, mitä on yksin olemassa ja mitä on olla yksin olemassa.

Tämä näkökulma näyttäytyy minulle Anssi Hanhelan maalauksissa.
Niiden tarinallisuus ja maalauksellisuus ilmaisevat samaa sisältöä.
Paikoin vapaus kulkee kuin henki, vaikka sielu on teljetty eläintarhaan.
Paikoin sisäinen tahto taas ryöppyää sisäänpäin tehden teräviä seurauksia.
Kamppailun tunnelma on läsnä. Luonto kutsuu kuitenkin vastaanottavaisena,
ja Hanhelan kuvissa on toivo uudenlaisesta revanssista yhdistää sisäinen ja ulkoinen luonto.

Henri Hagman 
taidemaalari,kuvataidekriitikko 
Rovaniemi

..........................................................

Anssi Hanhela (f. 1962) målar livet. I hans expressionistiska verk kolliderar vitalismen med existentialismen.
I de norra själsliga landskapen är detta inte alls underligt: för den som lyssnar till sitt inre väsen leder vägen till en plats tom på människor.
I landskapet ljuder och flammar färgerna starka och eros avbildas färggrant lysande.

Ändå är människan inför den mystiska verkligheten dock enbart en efterföljare, en mental deltagare, inte organisk.
Förhållandet till den andra människan är till en början organiskt, kroppsligt,
men då den ena personen blir en börda på den andras skuldror dör möjligheten till organisk kommunikation.
På detta sätt är människan endast organisk i relation till sig själv.
Hon är en existentialist – känner på många sätt vad som existerar i sig självt och hur det känns att vara ensam.

Jag kan skönja denna aspekt i Anssi Hanhelas målningar.
Målningarnas sätt att berätta och de måleriska intrycken tillkännager samma innebörd.
Stundom flyter friheten lika lätt som då man andas, trots att själen har fångats in i en djurpark.
I ett annat ögonblick strömmar den inre viljan inåt med skarpa konsekvenser.
Konfliktkänslan är närvarande.
I slutskedet kallar ändå naturen inbjudande till sig och Hanhelas verk visar hopp om en ny revansch, som förenar naturens inre och yttre väsen.

Henri Hagman
målare, konstkritiker
Rovaniemi


                

       

Daiichi Modern Art Gallery 20th Anniversary International Academic Art Exhibition, Malaysia 1 Nov - 1 Dec 2019

Taidemaalariliitto tm•gallery one man show
5.2. – 23.2. 2020

2.6.-13.6. 2020 Borey Art gallery Saint Petersburg

30.11 - 20.12 2020 Galleria Pleiku Berlin

 
H. Tapio Hanhela

Tunnetuin kyläkirjan alueella toiminut kuvataiteilija lienee Anssi
Hanhela (s.1962).
Ossi-isänsä kautta hänen sukujuurensa ovat Jokikylässä
Pikkujämsänperän Seppälässä Jokelantien varrella.
Anssi on myös asunut useita vuosia Jokikylässä ja toiminut mm.
Kiiminkijoen Opiston kuvataidepiirien ohjaajana.
Jokelan koulullakin kokoontui vuosia nuorista ja ikääntyneistä
oppilaista koostunut kuvataideryhmä.
Innostuneena ja taitavana opettajana Anssi loi ryhmiinsä innostuneen
ja hyvän hengen.
Sitä kautta kyläkirjan kyliltä löytyy useita
kuvan tekemiseen ”hurahtaneita” harrastajia.

Anssi valmistui kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta v. 1986.
Hän on myöhemmin täydentänyt opintojaan
mm. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa, Lapin yliopiston taiteiden
tiedekunnassa ja Uumajan yliopistossa Ruotsissa.
Anssin pääasialliset tekniikat ovat maalaus, piirustus, serigrafia ja
video. Hän on Taidemaalariliiton sekä Lapin ja
Oulun Taiteilijaseurojen jäsen. Seuraava lainaus on Taidemaalariliiton
kuvataidematrikkelista, Artist’s Statement.
”Hanhelan taiteilijaura alkoi 1980-luvulla ekspressiivisinä
maisemamaalauksina.
Ympyrä sulkeutui vuosituhannen vaihteessa, kun hän palasi,
konstruktivististen jumalkuvien ja minimalistisien
seksuaalisuutta käsittelevien piilokuvien jälkeen, maalaamaan
värikkäitä maalauksia miehen elämästä naisen rinnalla,
miehestä osana maalaisidyllistä sielunmaisemaa. Hanhelan huumori
on mustaa ja sarkastista,
mutta tämä ilkikurisuus ei ole tarkoitettu kuoleman vakavaksi, vaan on
pääsytie aina uuteen.
Kuvien tekeminen on työkalu analysoida omat tunteet ja ajatukset
järjestykseen, ja nauraa railakkaasti päälle.”

Anssilla on vuosien varrella ollut lukuisia yksityisiä näyttelyjä ja
ryhmänäyttelyjä kotimaassa ja ulkomailla.
Hänen teoksiaan on ollut esillä Suomen lisäksi mm. Ruotsissa,
Norjassa, Saksassa, Virossa, Venäjällä,
Latviassa, Puolassa, ja Sveitsissä. Varsinaisen kuvantekemisen ja
näyttelyiden
lisäksi Anssi on toiminut eripituisia jaksoja opettajana mm. Limingan
Taidekoulussa,
Piippolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, Länsi-Lapin
ammattioppilaitoksessa kuva-aineiden opetusyksikössä,
Yli-Iin keskuskoululla sekä lukuisilla eri yhteisöjen järjestämillä
viikonloppukursseilla ja muissa kuvataidetapahtumissa.

Anssille tapahtui traaginen onnettomuus lokakuussa 2012, jolloin hän
asui isänsä kotitalossa Jokikylässä.
Hän sai häkämyrkytyksen, josta seurasi lähes kolmen kuukauden
tajuttomuus.
Anssi kuitenkin toipui siitä kuin ihmeen kautta, ja vaikka tapahtuma jätti
omat jälkensä,
hän on sen jälkeen työskennellyt erittäin ahkerasti ja pitänyt useita
uusien teoksien näyttelyitä.
Suurena tukena ja kannustajana Anssilla on ollut
teatteriohjaaja ja taiteilija Erja Kärkkäinen.

 




tm•gallery

Tm-gallerian kritiikki Veikko Halmetoja

  Julkaistu: 6.2.2010

  Anssi Hanhela 14.2. saakka TM-galleriassa (Erottajankatu 9 B). Ti-pe 11-17, la-su 12-16.

  Maripaita pukee miestä Kuvat. Pohjoisen miehen mielenlaatu on kasvanut      
  käsitteeksi useiden taiteilijoiden voimin.
  Muun muassa Timo K. Mukka, Kalervo Palsa, Esko Männikkö, Rosa Liksom ja
  Lordi ovat olleet luomassa
  suomalaiseen taiteeseen yksinäisen miehen arkkityyppiä.

  Anssi Hanhela (s. 1962) käsittelee aihetta genretietoisesti mutta pelkäämättä.
  Hän on luonut mieshahmon, jota voisi tulkita ironisena suhteessa perinteeseen.

  Se ei ole kuitenkaan tarpeellista. Hahmossa on tarpeeksi tartuntapintaa, jotta se
  pärjää ilman ironian tarjoamaa takaporttia.

  Mies pukeutuu maripaitaan, runkkaa ja ryyppää. Aamut eivät ole helppoja, mutta    
  eivät taida olla illatkaan.

  Nainen on läsnä kuvitteellisena kumppanina, mutta kovin tasa-arvoista suhdetta 
  fantasiahahmoon ei synny.
  Naista kannetaan kuin    persettä. Enemmän kuin halusta esineellistää lienee kyse
 puhtaasta puutteesta.

  Hanhelan näyttely TM-galleriassa on melkein sarjakuvallinen kokemus.

  Maalaukset ovat ruutuja elämästä. Ne ovat välillä raivokkaita, välillä seesteisiä,
 mutta toisiinsa linkittyviä.

  Hanhela käyttää akvarelli-, akryylimaali- ja öljyväritekniikoita sulassa sovussa.
  Maalausjälki on välitöntä ja tukee kuvien    kerronnallisuutta.

  Raidallinen maripaita pukee miestä useammassa teoksessa.

  Se on hauska hahmoa identifioiva oivallus ja maalauksellisesti herkullinen
  yksityiskohta.

  Tosin siitä johtuen minun on vaikea enää lukea Rosa Liksomia ilman, että kuvittelen
  kirjojen sankareille maripaidat.
 

    tm•galleria \index.htm  2010

 


Anssi Hanhela (s. 1962) maalaa elämää. Hänen ekspressionismissaan vitalismi törmää eksistentialismiin.
Pohjoisilla mielenseuduilla se ei ole mikään ihme; sisäistä luontoaan seuraavan tie johtaa sinne,
missä ei ole muita ihmisiä. Maisemassa värit soivat ja leimuavat ja
eros toteutuu siellä kirkkaana.
Ihminen on luonnon mystisen todellisuuden äärellä kuitenkin vain seuraaja
ja vain mentaalinen yhtyjä, ei orgaanisesti osallinen.
Suhde toiseen ihmiseen on alkujaan orgaaninen, ruumiillinen, mutta toinen ihminen
kiipeää taakaksi harteille,
tappaen mahdollisuuden orgaaniseen kommunikaatioon.
Ja siten ihminen onkin orgaaninen vain suhteessa itseensä.
Näin hän on eksistentiaalinen - tuntee monin tavoin, mitä on yksin olemassa
ja mitä on olla yksin olemassa.Tämä näkökulma näyttäytyy minulle
Anssi Hanhelan maalauksissa.
Niiden tarinallisuus ja maalauksellisuus ilmaisevat samaa sisältöä.
Paikoin vapaus kulkee kuin henki, vaikka sielu on teljetty eläintarhaan.
Paikoin sisäinen tahto taas ryöppyää sisäänpäin tehden teräviä seurauksia.
Kamppailun tunnelma on läsnä.
Luonto kutsuu kuitenkin vastaanottavaisena, ja Hanhelan kuvissa on toivo uudenlaisesta revanssista yhdistää sisäinen ja
ulkoinen luonto.
Henri Hagman
taidemaalari,kuvataidekriitikko

Rovaniemi
Pirjo Nykänen (s. 1957)
Olen taidemaalari ja valokuvaaja.
Valokuvaamiseen liittyy fyysinen liikkuminen ja kuvaustilanteisiin
ntensiivinen läsnäolo tilannemuutoksin.
Koen kuvaamisen osana maalausten luonnostelua. Usein tuntuu myös siltä,
että maalaaminen vaikuttaa valokuvauksen sisältöön.
En osaa erottaa, kumpi on tärkeämpää.
Minua kiinnostaa valo ja valon luomat tilat.
Teosten sisältöön antaa muodon elämänmittaiset koetut tilanteet
muistumin ja unelmin tässä ajassa.
Väripigmenttien kerroksellinen työstäminen on mielenkiintoista,
arkista aherrusta.
Vanhat tekstiilit ja kuosit värimaailmoineen ovat olleet
kiinnostuksen kohteina. Ne ovat yleensä lähtökohtana maalauksilleni,
joihin yhdistyy luonnon monimuotoisuus.
Maalaan ja kuvaan erikokoisia teoksia, joiden muodostama yhtenäinen
kokonaisuus kertoo tarinaa lähinnä naisen elämästä.
Patalappumaisemat, kotiristikot, liinat, verhot, ihmisen
läsnäolevuus on pieni luettelo niistä elämiseen liittyvistä kudotuista asioista ja tilanteista, joilla hahmotan teoksiani
Yhdistelen mielelläni eri tekniikoita.
Black Wall Gallery 17.1.2014-9.2.2014
Kasarmi 13, Korsholmanpuistikko 6, Vaasa

 

 

Korundi, Rovaniemi Rovaniemen taidemuseo, tammikuu 2014

Kuvataiteilija Anssi Hanhelan nimi tuli monelle tutuksi vasta runsas kuukausi sitten, kun Rovaniemen taidemuseon yhteydessä toimiva kahvila poisti hänen näyttelynsä seinältään.
Taidepiireissä Hanhela on kuitenkin asemansa vakiinnuttanut ja arvostettu tekijä, jolla on takanaan jo liki 30 vuoden ura.
Hänellä on takanaan myös liki hengen vienyt onnettomuus: lokakuussa 2012 saatu häkämyrkytys johti yli kolmen kuukauden syvään tajuttomuuteen. Toipuminen on vielä kesken, mutta tähtäimessä on paluu täysipainoiseen taiteentekoon ja opetustyöhön.
”Kuntoutuksessa tein muutaman piirroksen ja taulun, jotka tuntuivat onnistuvan”, hän kertoo. ”Myöhemmin tuli kuitenkin esille, ettei vasen käsi toimikaan kunnolla.”
”Jotain abstraktia olen vähän kokeillut, muttei tahdo onnistua. Esittävä tyyli on vielä niin voimakkaana mielessä.”

https://www.kaleva.fi/uutiset/galleriat/anssi-hanhelan-poistetut-tyot/8316/1480403/


 Haukiputaalaisen taitelijan Anssi Hanhelan näyttely on poistettu Rovaniemen taidemuseo Korundin ravintolasta.
 Osa asiakkaista piti töitä liian rohkeina.
 Ravintola-lämpiön ylläpitäjä Arktikum-Palvelu otti työt alas keskiviikkona.
 Lapin taiteilijaseuran Kuukauden taitelija -näyttelyn piti olla tammikuun ajan Korundin ravintola-lämpiössä.
 Arktikum-Palvelun myyntipäällikkö Katri Kerola sanoo, että asiakkaat olivat hämmentyneitä töistä.
 Palautteen mukaan teokset eivät olleet soveliaita ravintolaan, missä ihmiset käyvät ruokailemassa.
 Taidemuseonjohtaja Hilkka Liikkanen sanoo, ettei tila ole taidemuseon näyttelytila.
 Siellä käy myös yleisöä, joka ei varsinaisesti tule taidetta katsomaan.
 – En pysty päättämään tilan taiteesta. Jos näyttely olisi ollut taidemuseon puolella, se olisi ilman muuta saanut olla.
  Liikkasen mielestä Hanhelan työt eivät ole sellaisia, että niistä enää 2000-luvulla kukaan loukkaantuisi.
 – Työt ovat aika hilpeitä. Aihemaailmaltaan niitä voisi verrata Kalervo Palsaan.
 Lapin taiteilijaseuran puheenjohtaja Maria Huhmarniemi ihmettelee, että maalaukset aiheuttavat kohua ja
  Palsa-henkinen taide  vielä provosoi.
  – Anssin töissä on usein seksuaalisuus aiheena. Palautteessa oli tullut viestiä, ettei näyttelyssä olisi saanut olla verta,
   issaa eikä kakkaa. Olisihan vakavampiakin aiheita, poliittisia tai väkivaltaa, joka kuohuttaisi.
    .........



Kuvataiteilija Anssi Hanhelan nimi tuli monelle tutuksi vasta runsas kuukausi sitten, kun Rovaniemen taidemuseon yhteydessä toimiva kahvila poisti hänen näyttelynsä seinältään.
Taidepiireissä Hanhela on kuitenkin asemansa vakiinnuttanut ja arvostettu tekijä, jolla on takanaan jo liki 30 vuoden ura.
Hänellä on takanaan myös liki hengen vienyt onnettomuus: lokakuussa 2012 saatu häkämyrkytys johti yli kolmen kuukauden syvään tajuttomuuteen. Toipuminen on vielä kesken, mutta tähtäimessä on paluu täysipainoiseen taiteentekoon ja opetustyöhön.
”Kuntoutuksessa tein muutaman piirroksen ja taulun, jotka tuntuivat onnistuvan”, hän kertoo. ”Myöhemmin tuli kuitenkin esille, ettei vasen käsi toimikaan kunnolla.”
”Jotain abstraktia olen vähän kokeillut, muttei tahdo onnistua. Esittävä tyyli on vielä niin voimakkaana mielessä.”

https://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/taiteilija-nousi-jaloilleen/656611/

https://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/taiteilija-oli-yli-kolme-kuukautta-tajuttomana/653047/

 

http://www.anssi.org/hanhela-art/jangva2012/

http://taidekammi.blogspot.com/2014/01/tapaus-anssi-hanhela-moralismi-ja-valta.html?m=1

 

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014011117918763_uu.shtml

 

 
Korundi, Rovaniemi Rovaniemen taidemuseo, tammikuu 2014 Haukiputaalaisen taitelijan Anssi Hanhelan näyttely on poistettu Rovaniemen taidemuseo Korundin ravintolasta. Osa asiakkaista piti töitä liian rohkeina. Ravintola-lämpiön ylläpitäjä Arktikum-Palvelu otti työt alas keskiviikkona. Lapin taiteilijaseuran Kuukauden taitelija -näyttelyn piti olla tammikuun ajan Korundin ravintola-lämpiössä. Arktikum-Palvelun myyntipäällikkö Katri Kerola sanoo, että asiakkaat olivat hämmentyneitä töistä. Palautteen mukaan teokset eivät olleet soveliaita ravintolaan, missä ihmiset käyvät ruokailemassa. Taidemuseonjohtaja Hilkka Liikkanen sanoo, ettei tila ole taidemuseon näyttelytila. Siellä käy myös yleisöä, joka ei varsinaisesti tule taidetta katsomaan. – En pysty päättämään tilan taiteesta. Jos näyttely olisi ollut taidemuseon puolella, se olisi ilman muuta saanut olla. Liikkasen mielestä Hanhelan työt eivät ole sellaisia, että niistä enää 2000-luvulla kukaan loukkaantuisi. – Työt ovat aika hilpeitä. Aihemaailmaltaan niitä voisi verrata Kalervo Palsaan. Lapin taiteilijaseuran puheenjohtaja Maria Huhmarniemi ihmettelee, että maalaukset aiheuttavat kohua ja Palsa-henkinen taide vielä provosoi. – Anssin töissä on usein seksuaalisuus aiheena. Palautteessa oli tullut viestiä, ettei näyttelyssä olisi saanut olla verta, pissaa eikä kakkaa. Olisihan vakavampiakin aiheita, poliittisia tai väkivaltaa, joka kuohuttaisi.  





 


Wihurin säätön kokoelmat


Oulun taidemuseon kokoelma




Tampereen taidemuseon kokoelma



Cowberry, serigraphy, suomen insinööriliitto, 1996


Poikani Sampsa nuorena