INFO
Iltalehden selvitymistarina
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c0e4fa14-3942-4f15-a7fe-eb1b55242bae?gift=9bbba7876e
Ossi HanhelaTaitto Papan pakinat
Kirjoittanut Kari Holma
Kuraattorin_ terveiset_ 1.7.2021_ Wiurilan_Kesa.pdf Portaikkoa hallitsevat Anssi Hanhelan hillittömät maalaukset. Niiden äijäenergia ja suoraviivainen mielenmaisema sopivat hienosti vanhan viljamakasiiniin, jonka portaat ovat kuluneet raskaita viljasäkkejä kantaneiden työmiesten askeleista. Samalla Hanhelan hahmoissa on hersyvää itseironiaa ja kieli poskella työstettyä kommenttia elitististä ja urbaania hifistelyä kohtaan. Galleria Rankka, Pohojonen
Anssi Hanhela
Anssi Hanhela (b.1962) paints life. In his expressionism paintings vitality collides with existentialism.
In northern mindscapes this is no wonder for one who follows his internal nature, the road leads to a place without
other people. In the landscape, colors ring and ascendeth and eros is realized, glowing brightly.
However, in the mystical reality of nature, man is only a voyeur and mental connection, not an organic participant.
The relationship between humans is originally organic and of the body,
but when another person climbs on the other´s shoulders to become a burden, it kills the possibility of organic
communication. In this way, humans are only organic in relation to themselves.
They are existential – beings, that feel in many ways what exists singularly and what it is to be alone.
I can see this kind of perspective in Anssi Hanhela's paintings. Their narrative and painterliness express a similar content.
At times freedom flows like breathing, although the soul has been captured in a zoo. At other times the internal urge flows inward with sharp consequences.
The feeling of conflict is present.At the end, it is nature that calls and Hanhela's images display hope and a new kind of urge to combine inner and outer nature.
Henri Hagman painter, art critic Rovaniemi, Finland
tm•gallery
Tm-gallerian
kritiikki Veikko Halmetoja
Julkaistu: 6.2.2010
Anssi Hanhela 14.2.
saakka TM-galleriassa (Erottajankatu 9 B). Ti-pe 11-17, la-su
12-16.
Maripaita pukee miestä Kuvat. Pohjoisen
miehen mielenlaatu on kasvanut
käsitteeksi useiden taiteilijoiden voimin.
Muun muassa Timo K. Mukka, Kalervo Palsa, Esko Männikkö,
Rosa Liksom ja
Lordi ovat olleet luomassa
suomalaiseen taiteeseen yksinäisen miehen arkkityyppiä.
Anssi Hanhela (s. 1962) käsittelee aihetta genretietoisesti
mutta pelkäämättä.
Hän on
luonut mieshahmon, jota voisi tulkita ironisena suhteessa
perinteeseen.
Se ei ole kuitenkaan tarpeellista.
Hahmossa on tarpeeksi tartuntapintaa, jotta se
pärjää
ilman ironian tarjoamaa takaporttia.
Mies pukeutuu
maripaitaan, runkkaa ja ryyppää. Aamut eivät ole
helppoja, mutta
eivät
taida olla illatkaan.
Nainen on läsnä
kuvitteellisena kumppanina, mutta kovin tasa-arvoista suhdetta
fantasiahahmoon ei synny.
Naista kannetaan
kuin persettä. Enemmän kuin halusta
esineellistää lienee kyse
puhtaasta
puutteesta.
Hanhelan näyttely TM-galleriassa on
melkein sarjakuvallinen kokemus.
Maalaukset ovat
ruutuja elämästä. Ne ovat välillä
raivokkaita, välillä seesteisiä,
mutta
toisiinsa linkittyviä.
Hanhela käyttää
akvarelli-, akryylimaali- ja öljyväritekniikoita sulassa
sovussa.
Maalausjälki on välitöntä
ja tukee kuvien kerronnallisuutta.
Raidallinen maripaita pukee miestä useammassa teoksessa.
Se on hauska hahmoa identifioiva oivallus ja maalauksellisesti
herkullinen
yksityiskohta.
Tosin siitä
johtuen minun on vaikea enää lukea Rosa Liksomia ilman,
että kuvittelen
kirjojen sankareille maripaidat.
