Info

Oulun taidemuseon kokoelma

Tampereen taidemuseon kokoelma

Aivovamma teki taiteilijasta liian kiltin

Anssi Hanhela muistetaan siitä, että hänen teoksensa poistettiin kulttuuritalon kahvilasta liian rohkeina. Aivovamma muutti Hanhelaa, mutta taiteen suhteen hän on yhtä ehdoton kuin ennenkin.

Leena Talvensaari teksti

Kun kuvataiteilija Anssi Hanhela avasi silmänsä tammikuussa 2013, hän oli kadottanut kolme kuukautta elämästään. Häkämyrkytys oli vienyt hänet koomaan, ja se oli viedä myös hengen. Omaiset pelkäsivät jo pahinta, mutta yllättäen Hanhela heräsi eloon.

Kolme kuukautta aiemmin Hanhela oli lämmittänyt pirtin uunia kotonaan Haukiputaalla. Hän oli laittanut uunin häkäpellin kiinni, keittänyt aamupuuron ja istahtanut syömään. Siitä isä hänet myöhemmin löysi, puurolautasen äärestä tajuttomana.

– Isä oli huolestunut ja lähtenyt katsomaan, kun en vastannut puhelimeen. Sairaalassa sitten todettiin, että olin saanut häkämyrkytyksen, Anssi Hanhela kertoo.

Myrkytyksestä aiheutui syvä tajuttomuus, josta Hanhela heräsi muuttuneena miehenä. Hän oli saanut vakavan aivovamman.

Sen vuoksi Hanhela kertoo nyt tarinaansa yhdessä Erja Kärkkäisen kanssa: aivovamma väsyttää ja vie miehen välillä omiin maailmoihinsa. Kun Hanhelan ajatus katkeaa, Kärkkäinen jatkaa ja täydentää.

Herätessään sairaalasta Anssi Hanhela ei tietenkään ymmärtänyt, mistä on kysymys. Hän ei myöskään muistanut, mitä oli tapahtunut ennen tajuttomuutta. Tapahtumien kulku on vain päätelty muun muassa siitä, että isän saapuessa etsimään poikaansa uunin kylki oli vielä lämmin.

Ilmeisesti Hanhela oli sulkenut uunin pellit liian aikaisin. Miksi näin tapahtui, siihen hän ei osaa vastata.

Huonoa tuuriakin onnettomuudessa oli mukana: pirtissä oli häkävaroitin, mutta se ei toiminut, koska paristot olivat loppuneet.

Tapahtunut piti vain hyväksyä ja aloittaa elämä toisenlaisena Anssina. Oikeastaan elämä piti aloittaa melkein alusta, sillä Hanhela ei osannut kävellä eikä kirjoittaa ja puhuminenkin oli aluksi vaikeaa.

– Lukeminen onneksi sujui, sillä olen aina lukenut paljon. Kirjoittamaan opettelin jäljentämällä sanoja kirjoista ja lehdistä.

Aivovamman lisäksi Hanhelan kuntoutumista haittasi se, että vasen käsi ja jalka olivat lievästi halvaantuneet. Hänelle oli järkytys kokeilla ensimmäistä kertaa, miten maalaaminen onnistuu.

– Se oli hirveää, sillä käsi ei tuntunut toimivan ollenkaan. Ajattelin, ettei maalaamisesta tule mitään enää koskaan.

Kuntoutuksen jälkeen Anssi Hanhela palasi kotiin, samaan taloon, jossa onnettomuus oli tapahtunut. Elämä jatkui omaisten avun varassa, mutta elämänpiiri kävi ahtaaksi. Hanhela ei enää saanut ajaa autoa, ja lähin kauppakin oli kahdeksan kilometrin päässä.

Maalaamista Hanhela harjoitteli koko ajan, vaikka se tuntui työläältä eikä lopputulos vastannut sitä, mitä päässä liikkui.

– Mutta maalasin sinnillä.

Samaan syssyyn Hanhela sai kokea hämmentävän episodin, kun Lapin taiteilijaseura laittoi hänen vanhempia töitään esille rovaniemeläisen kulttuuritalo Korundin kahvilaan.

Kahvila kuitenkin poisti teokset seinältä, koska jotkut asiakkaat olivat pitäneet niitä liian rohkeina tai jopa rivoina.

Tapauksesta seurasi kuitenkin myös jotain hyvää, sillä Hanhela sai tehtyä taulukaupat. Hän halusi lähteä rahoilla Italiaan, missä oli työskennellyt aiemminkin.

Omaisten mielestä Hanhela ei ollut siinä kunnossa, että olisi voinut matkustaa, mutta neuropsykologi antoi luvan. Hanhela lähti matkaan ja maalasi akvarelleja.

– Se oli ensimmäinen askel itsenäistymisessä. Toinen askel oli se, kun Erja tuli kuvioihin, Hanhela sanoo.

Hanhelalle oli nimittäin käynyt niin, että vammautumisen myötä hänestä oli tullut turhankin kiltti. Entinen ehdottomuus oli vaihtunut myötäilyyn ja tahdottomuuteen. Hanhela suostui muiden hoivattavaksi ja tyytyi seuraamaan sivusta, mitä hänen elämässään tapahtui.

– Anssi oli laitostunut omaan kotiinsa, Erja Kärkkäinen kuvailee.

Tapaturmasta oli kulunut yli kaksi vuotta, kun maalaaminen alkoi yhtäkkiä sujua keväällä 2015. Hanhelan uusissa maalauksissa hänen alter egonsa, yksinäinen mieshahmo, sai vierelleen ihanan naisen. Se oli Erja Kärkkäinen.

Hanhela ja Kärkkäinen olivat tutustuneet sattumoisin ja löytäneet toisistaan sielunkumppanin. Heitä yhdistävät monet asiat – tärkeimpänä ehkä se, että taiteen tekeminen on molemmille elämäntapa ja elinehto.

– Meillä on myös samanlainen temperamentti ainakin sen suhteen, että syöksymme tekemään asioita jopa uhkarohkeasti. Toteutamme omaa näkemystämme miettimättä vähääkään, mitä muut siitä ajattelevat, Kärkkäinen sanoo.

Melko pian Hanhela ja Kärkkäinen alkoivat tehdä töitä rinnakkain, ja se tuntui luontevalta. Syntyi yhteisiä taidenäyttelyitä, ja Anssi lähti mukaan Erjan teatteriproduktioihin.

Erjasta tuli se, joka herätti Anssin oikeasti eloon.

– Anssissa nousi taas oma tahto. Ehkä se johtui siitä, että pikkuisen ärsytinkin häntä.

– Minulla on aivovamma.

Lause tulee Anssi Hanhelan suusta jo sujuvasti sellaisissa tilanteissa, joissa hänen on tarpeen selittää omaa käytöstään. Ihmisten suhtautuminen vaihtelee: jotkut säikähtävät ja hiljenevät täysin, toiset alkavat puhua kuin pienelle lapselle. Onneksi on myös niitä, jotka osaavat suhtautua asiaan luontevasti ja jopa huumorilla.

Erja Kärkkäinen ei ole koskaan tuntenut muuta kuin sen Anssin, jolla on aivovamma. Häntä ei ole edes kiinnostanut kuulla muiden kokemuksia siitä, millainen mies oli ennen ja miten hän on muuttunut. Silti hänelle on ollut tärkeää tiedostaa, mitkä piirteet miehen käytöksessä voivat johtua aivovammasta.

– Anssi on toisinaan hirveän impulsiivinen, mutta saattaa myös takertua jankkaamaan samaa asiaa. Väärinkäsityksiä tulee varsinkin sellaisissa asioissa, joissa on tunteet mukana, Kärkkäinen selittää.

Pariskunta on alusta saakka pyrkinyt puhumaan Anssi Hanhelan vammasta yhtä suoraan kuin muistakin asioista.

Tätä on korostettu myös kuntoutuksessa: asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä.

Toisaalta vammaa ei pidä suurennella eikä sen taakse voi piiloutua. Parisuhteessa ollaan tasavertaisia, ja siinä räiskähdellään puolin jos toisinkin.

– Ollaan sellainen italialaispariskunta eli sanotaan toisinaan melko kovasti. Sen vuoksi yhteiselämä on välillä dramaattista, Anssi Hanhela sanoo.

Hanhelalla ja Kärkkäisellä on nyt uusi, yhteinen työhuone Oulun Hiukkavaarassa. Hanhelaa jo polttelee päästä sinne maalaamaan.

– Taiteen suhteen en edelleenkään tee kompromisseja. En vähääkään.6

fakta

Anssi Hanhela

54-vuotias kuvataiteilija, joka on syntyisin Haukiputaalta.

Asuu Oulussa yhdessä Erja Kärkkäisen ja Taiga-koiran kanssa.

Tunnetaan etenkin ekspressiivisistä maalauksista, joissa hän kuvaa miehen seksuaalisuutta ja yksinäisyyttä, mutta myös miehen elämää naisen rinnalla.

Pitänyt kymmeniä yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla 1980-luvulta saakka.

Muistetaan siitä, että vuonna 2014 hänen viisi maalaustaan poistettiin rovaniemeläisen kulttuuritalo Korundin ravintolan seinältä, koska asiakkaat pitivät niitä liian rivoina.

Erja Kärkkäinen

58-vuotias teatterintekijä ja kuvataiteilija, joka on kotoisin Kemijärveltä.

Työskentelee teatterialan opettajana Oulu-opistossa.

Pitänyt yhdessä Anssi Hanhelan kanssa näyttelyt Keskustelu, Kohtaamisia, Rauhantalo ja Mitä jäi mieleen.

”Kirjoittamaan opettelin jäljentämällä sanoja kirjoista ja lehdistä.”

Anssi Hanhelalla ja Erja Kärkkäisellä on yhteinen työhuone Oulussa. Kärkkäinen on päässyt Hanhelan maalauksiin ihanan naisen hahmossa.

Artikkelin lähde Kaleva 08.10.2016.

Cowberry, serigraphy, suomen insinööriliitto, 1996