INFO

Anssi Hanhela (1962) maalaa keski-ikäisen, yksinäisen miehen elämää päiväkirjaksi.

Hanhelalle miehen elämä on olemassaolon kamppailua todellisuuden ja omien herkkien tunteiden välillä. Miehen elämä on eksistentialistista hätää siitä, mikä muistiin piirtyneistä jäljistä on todellisuutta, mikä yksinäisyydestä johtuvan haaveilun ja voimakkaiden tunteiden värittämää. Kaikki kuitenkin on yhtä totta, vaikka Hanhela ymmärtääkin ympäröivän maailman hahmottuvan vahvasti hänelle oman itsensä kautta.

Hanhelan päiväkirja on tarinoita, kohtauksia elämästä, jotka visualisoituvat värikkäinä ekspressiivisinä kuvina miehen seksuaalisuudesta, himosta, naisen ihanuudesta, ahdistavuudesta sekä kumppanuudesta. Jos miehen elämä on keskeisessä roolissa Hanhelan töissä, niin on nainenkin. Hanhela tarvitsee naisen rinnalleen.

Hanhelan taiteilijaura alkoi 1980-luvulla ekspressiivisinä maisemamaalauksina. Ympyrä sulkeutui vuosituhannen vaihteessa, kun hän palasi konstruktivististen jumalkuvien ja minimalistisen seksuaalisuutta käsittelevin piilokuvien jälkeen maalaamaan värikkäitä maalauksia miehen elämästä naisen rinnalla, miehen maalaisidyllisestä sielunmaisemasta ja miehen karvalakkilähetystökritiikistä markkinataloutta kohtaan.

Hanhelan huumori on mustaa ja sarkastista. Tämä ilkikurisuus ei ole tarkoitettu kuoleman vakavaksi, vaan se on pääsytie aina uuteen. Kuvien tekeminen on työkalu analysoida omat tunteet ja ajatukset järjestykseen; ja nauraa railakkaasti päälle.

Erja Kärkkäinen, teatteriohjaaja ja kuvataiteilija
Oulu Suomi

Anssi Hanhela

Anssi Hanhela (b.1962) paints life. In his expressionism paintings vitality collides with existentialism.
In northern mindscapes this is no wonder for one who follows his internal nature, the road leads to a place without other people.
In the landscape, colors ring and ascendeth and eros is realized, glowing brightly.

However, in the mystical reality of nature, man is only a voyeur and mental connection, not an organic participant.
The relationship between humans is originally organic and of the body,
but when another person climbs on the other´s shoulders to become a burden, it kills the possibility of organic communication.
In this way, humans are only organic in relation to themselves.
They are existential – beings, that feel in many ways what exists singularly and what it is to be alone.

I can see this kind of perspective in Anssi Hanhela's paintings.
Their narrative and painterliness express a similar content.
At times freedom flows like breathing, although the soul has been captured in a zoo.
At other times the internal urge flows inward with sharp consequences.
The feeling of conflict is present.
At the end, it is nature that calls and Hanhela's images display hope and a new kind of urge to combine inner and outer nature.

Henri Hagman
painter, art critic
Rovaniemi, Finland

..........................................................

Anssi Hanhela (s. 1962) maalaa elämää. Hänen ekspressionismissaan vitalismi törmää eksistentialismiin.
Pohjoisilla mielenseuduilla se ei ole mikään ihme; sisäistä luontoaan seuraavan tie johtaa sinne, missä ei ole muita ihmisiä.
Maisemassa värit soivat ja leimuavat ja eros toteutuu siellä kirkkaana.

Ihminen on luonnon mystisen todellisuuden äärellä kuitenkin vain seuraaja ja vain mentaalinen yhtyjä, ei orgaanisesti osallinen.
Suhde toiseen ihmiseen on alkujaan orgaaninen, ruumiillinen, mutta toinen ihminen kiipeää taakaksi harteille, tappaen mahdollisuuden orgaaniseen kommunikaatioon.
Ja siten ihminen onkin orgaaninen vain suhteessa itseensä.
Näin hän on eksistentiaalinen - tuntee monin tavoin, mitä on yksin olemassa ja mitä on olla yksin olemassa.

Tämä näkökulma näyttäytyy minulle Anssi Hanhelan maalauksissa.
Niiden tarinallisuus ja maalauksellisuus ilmaisevat samaa sisältöä.
Paikoin vapaus kulkee kuin henki, vaikka sielu on teljetty eläintarhaan.
Paikoin sisäinen tahto taas ryöppyää sisäänpäin tehden teräviä seurauksia.
Kamppailun tunnelma on läsnä. Luonto kutsuu kuitenkin vastaanottavaisena,
ja Hanhelan kuvissa on toivo uudenlaisesta revanssista yhdistää sisäinen ja ulkoinen luonto.

Henri Hagman 
taidemaalari,kuvataidekriitikko 
Rovaniemi

..........................................................

Anssi Hanhela (f. 1962) målar livet. I hans expressionistiska verk kolliderar vitalismen med existentialismen.
I de norra själsliga landskapen är detta inte alls underligt: för den som lyssnar till sitt inre väsen leder vägen till en plats tom på människor.
I landskapet ljuder och flammar färgerna starka och eros avbildas färggrant lysande.

Ändå är människan inför den mystiska verkligheten dock enbart en efterföljare, en mental deltagare, inte organisk.
Förhållandet till den andra människan är till en början organiskt, kroppsligt,
men då den ena personen blir en börda på den andras skuldror dör möjligheten till organisk kommunikation.
På detta sätt är människan endast organisk i relation till sig själv.
Hon är en existentialist – känner på många sätt vad som existerar i sig självt och hur det känns att vara ensam.

Jag kan skönja denna aspekt i Anssi Hanhelas målningar.
Målningarnas sätt att berätta och de måleriska intrycken tillkännager samma innebörd.
Stundom flyter friheten lika lätt som då man andas, trots att själen har fångats in i en djurpark.
I ett annat ögonblick strömmar den inre viljan inåt med skarpa konsekvenser.
Konfliktkänslan är närvarande.
I slutskedet kallar ändå naturen inbjudande till sig och Hanhelas verk visar hopp om en ny revansch, som förenar naturens inre och yttre väsen.

Henri Hagman
målare, konstkritiker
Rovaniemi

Daiichi Modern Art Gallery 20th Anniversary International Academic Art Exhibition, Malaysia 1 Nov - 1 Dec 2019

Taidemaalariliitto tm•gallery one man show
5.2. – 23.2. 2020

2.6.-13.6. 2020 Borey Art gallery Saint Petersburg

30.11 - 20.12 2020 Galleria Pleiku Berlin

 H. Tapio Hanhela

Tunnetuin kyläkirjan alueella toiminut kuvataiteilija lienee Anssi
Hanhela (s.1962).
Ossi-isänsä kautta hänen sukujuurensa ovat Jokikylässä
Pikkujämsänperän Seppälässä Jokelantien varrella.
Anssi on myös asunut useita vuosia Jokikylässä ja toiminut mm.
Kiiminkijoen Opiston kuvataidepiirien ohjaajana.
Jokelan koulullakin kokoontui vuosia nuorista ja ikääntyneistä
oppilaista koostunut kuvataideryhmä.
Innostuneena ja taitavana opettajana Anssi loi ryhmiinsä innostuneen
ja hyvän hengen.
Sitä kautta kyläkirjan kyliltä löytyy useita
kuvan tekemiseen ”hurahtaneita” harrastajia.

Anssi valmistui kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta v. 1986.
Hän on myöhemmin täydentänyt opintojaan
mm. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa, Lapin yliopiston taiteiden
tiedekunnassa ja Uumajan yliopistossa Ruotsissa.
Anssin pääasialliset tekniikat ovat maalaus, piirustus, serigrafia ja
video. Hän on Taidemaalariliiton sekä Lapin ja
Oulun Taiteilijaseurojen jäsen. Seuraava lainaus on Taidemaalariliiton
kuvataidematrikkelista, Artist’s Statement.
”Hanhelan taiteilijaura alkoi 1980-luvulla ekspressiivisinä
maisemamaalauksina.
Ympyrä sulkeutui vuosituhannen vaihteessa, kun hän palasi,
konstruktivististen jumalkuvien ja minimalistisien
seksuaalisuutta käsittelevien piilokuvien jälkeen, maalaamaan
värikkäitä maalauksia miehen elämästä naisen rinnalla,
miehestä osana maalaisidyllistä sielunmaisemaa. Hanhelan huumori
on mustaa ja sarkastista,
mutta tämä ilkikurisuus ei ole tarkoitettu kuoleman vakavaksi, vaan on
pääsytie aina uuteen.
Kuvien tekeminen on työkalu analysoida omat tunteet ja ajatukset
järjestykseen, ja nauraa railakkaasti päälle.”

Anssilla on vuosien varrella ollut lukuisia yksityisiä näyttelyjä ja
ryhmänäyttelyjä kotimaassa ja ulkomailla.
Hänen teoksiaan on ollut esillä Suomen lisäksi mm. Ruotsissa,
Norjassa, Saksassa, Virossa, Venäjällä,
Latviassa, Puolassa, ja Sveitsissä. Varsinaisen kuvantekemisen ja
näyttelyiden
lisäksi Anssi on toiminut eripituisia jaksoja opettajana mm. Limingan
Taidekoulussa,
Piippolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, Länsi-Lapin
ammattioppilaitoksessa kuva-aineiden opetusyksikössä,
Yli-Iin keskuskoululla sekä lukuisilla eri yhteisöjen järjestämillä
viikonloppukursseilla ja muissa kuvataidetapahtumissa.

Anssille tapahtui traaginen onnettomuus lokakuussa 2012, jolloin hän
asui isänsä kotitalossa Jokikylässä.
Hän sai häkämyrkytyksen, josta seurasi lähes kolmen kuukauden
tajuttomuus.
Anssi kuitenkin toipui siitä kuin ihmeen kautta, ja vaikka tapahtuma jätti
omat jälkensä,
hän on sen jälkeen työskennellyt erittäin ahkerasti ja pitänyt useita
uusien teoksien näyttelyitä.
Suurena tukena ja kannustajana Anssilla on ollut hänen kumppaninsa,
teatteriohjaaja ja taiteilija Erja Kärkkäinen.
He asuvat tällä hetkellä Oulussa ja heillä on työtilat Hiukkavaarassa.


tm•gallery

Tm-gallerian kritiikki Veikko Halmetoja

  Julkaistu: 6.2.2010

  Anssi Hanhela 14.2. saakka TM-galleriassa (Erottajankatu 9 B). Ti-pe 11-17, la-su 12-16.

  Maripaita pukee miestä Kuvat. Pohjoisen miehen mielenlaatu on kasvanut      
  käsitteeksi useiden taiteilijoiden voimin.
  Muun muassa Timo K. Mukka, Kalervo Palsa, Esko Männikkö, Rosa Liksom ja
  Lordi ovat olleet luomassa
  suomalaiseen taiteeseen yksinäisen miehen arkkityyppiä.

  Anssi Hanhela (s. 1962) käsittelee aihetta genretietoisesti mutta pelkäämättä.
  Hän on luonut mieshahmon, jota voisi tulkita ironisena suhteessa perinteeseen.

  Se ei ole kuitenkaan tarpeellista. Hahmossa on tarpeeksi tartuntapintaa, jotta se
  pärjää ilman ironian tarjoamaa takaporttia.

  Mies pukeutuu maripaitaan, runkkaa ja ryyppää. Aamut eivät ole helppoja, mutta    
  eivät taida olla illatkaan.

  Nainen on läsnä kuvitteellisena kumppanina, mutta kovin tasa-arvoista suhdetta 
  fantasiahahmoon ei synny.
  Naista kannetaan kuin    persettä. Enemmän kuin halusta esineellistää lienee kyse
 puhtaasta puutteesta.

  Hanhelan näyttely TM-galleriassa on melkein sarjakuvallinen kokemus.

  Maalaukset ovat ruutuja elämästä. Ne ovat välillä raivokkaita, välillä seesteisiä,
 mutta toisiinsa linkittyviä.

  Hanhela käyttää akvarelli-, akryylimaali- ja öljyväritekniikoita sulassa sovussa.
  Maalausjälki on välitöntä ja tukee kuvien    kerronnallisuutta.

  Raidallinen maripaita pukee miestä useammassa teoksessa.

  Se on hauska hahmoa identifioiva oivallus ja maalauksellisesti herkullinen
  yksityiskohta.

  Tosin siitä johtuen minun on vaikea enää lukea Rosa Liksomia ilman, että kuvittelen
  kirjojen sankareille maripaidat.