INFO

Kirjoitus Anssi Hanhelan taiteesta....The article about Hanhela Art 
Kirjoitus Anssi Hanhelan Erja Kärkkäinen....The article about Hanhela Art 

       

Daiichi Modern Art Gallery 20th Anniversary International Academic Art Exhibition, Malaysia 1 Nov - 1 Dec 2019

Taidemaalariliitto tm•gallery one man show
3.2. – 23.2. 2020

2.6.-13.6. 2020 Borey Art gallery Saint Petersburg

30.11 - 20.12 2020 Galleria Pleiku Berlin

 
H. Tapio Hanhela

Tunnetuin kyläkirjan alueella toiminut kuvataiteilija lienee Anssi
Hanhela (s.1962).
Ossi-isänsä kautta hänen sukujuurensa ovat Jokikylässä
Pikkujämsänperän Seppälässä Jokelantien varrella.
Anssi on myös asunut useita vuosia Jokikylässä ja toiminut mm.
Kiiminkijoen Opiston kuvataidepiirien ohjaajana.
Jokelan koulullakin kokoontui vuosia nuorista ja ikääntyneistä
oppilaista koostunut kuvataideryhmä.
Innostuneena ja taitavana opettajana Anssi loi ryhmiinsä innostuneen
ja hyvän hengen.
Sitä kautta kyläkirjan kyliltä löytyy useita
kuvan tekemiseen ”hurahtaneita” harrastajia.

Anssi valmistui kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta v. 1986.
Hän on myöhemmin täydentänyt opintojaan
mm. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa, Lapin yliopiston taiteiden
tiedekunnassa ja Uumajan yliopistossa Ruotsissa.
Anssin pääasialliset tekniikat ovat maalaus, piirustus, serigrafia ja
video. Hän on Taidemaalariliiton sekä Lapin ja
Oulun Taiteilijaseurojen jäsen. Seuraava lainaus on Taidemaalariliiton
kuvataidematrikkelista, Artist’s Statement.
”Hanhelan taiteilijaura alkoi 1980-luvulla ekspressiivisinä
maisemamaalauksina.
Ympyrä sulkeutui vuosituhannen vaihteessa, kun hän palasi,
konstruktivististen jumalkuvien ja minimalistisien
seksuaalisuutta käsittelevien piilokuvien jälkeen, maalaamaan
värikkäitä maalauksia miehen elämästä naisen rinnalla,
miehestä osana maalaisidyllistä sielunmaisemaa. Hanhelan huumori
on mustaa ja sarkastista,
mutta tämä ilkikurisuus ei ole tarkoitettu kuoleman vakavaksi, vaan on
pääsytie aina uuteen.
Kuvien tekeminen on työkalu analysoida omat tunteet ja ajatukset
järjestykseen, ja nauraa railakkaasti päälle.”

Anssilla on vuosien varrella ollut lukuisia yksityisiä näyttelyjä ja
ryhmänäyttelyjä kotimaassa ja ulkomailla.
Hänen teoksiaan on ollut esillä Suomen lisäksi mm. Ruotsissa,
Norjassa, Saksassa, Virossa, Venäjällä,
Latviassa, Puolassa, ja Sveitsissä. Varsinaisen kuvantekemisen ja
näyttelyiden
lisäksi Anssi on toiminut eripituisia jaksoja opettajana mm. Limingan
Taidekoulussa,
Piippolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, Länsi-Lapin
ammattioppilaitoksessa kuva-aineiden opetusyksikössä,
Yli-Iin keskuskoululla sekä lukuisilla eri yhteisöjen järjestämillä
viikonloppukursseilla ja muissa kuvataidetapahtumissa.

Anssille tapahtui traaginen onnettomuus lokakuussa 2012, jolloin hän
asui isänsä kotitalossa Jokikylässä.
Hän sai häkämyrkytyksen, josta seurasi lähes kolmen kuukauden
tajuttomuus.
Anssi kuitenkin toipui siitä kuin ihmeen kautta, ja vaikka tapahtuma jätti
omat jälkensä,
hän on sen jälkeen työskennellyt erittäin ahkerasti ja pitänyt useita
uusien teoksien näyttelyitä.
Suurena tukena ja kannustajana Anssilla on ollut hänen kumppaninsa,
teatteriohjaaja ja taiteilija Erja Kärkkäinen.
He asuvat tällä hetkellä Oulussa ja heillä on työtilat Hiukkavaarassa.


tm•gallery

Tm-gallerian kritiikki Veikko Halmetoja

  Julkaistu: 6.2.2010

  Anssi Hanhela 14.2. saakka TM-galleriassa (Erottajankatu 9 B). Ti-pe 11-17, la-su 12-16.

  Maripaita pukee miestä Kuvat. Pohjoisen miehen mielenlaatu on kasvanut      
  käsitteeksi useiden taiteilijoiden voimin.
  Muun muassa Timo K. Mukka, Kalervo Palsa, Esko Männikkö, Rosa Liksom ja
  Lordi ovat olleet luomassa
  suomalaiseen taiteeseen yksinäisen miehen arkkityyppiä.

  Anssi Hanhela (s. 1962) käsittelee aihetta genretietoisesti mutta pelkäämättä.
  Hän on luonut mieshahmon, jota voisi tulkita ironisena suhteessa perinteeseen.

  Se ei ole kuitenkaan tarpeellista. Hahmossa on tarpeeksi tartuntapintaa, jotta se
  pärjää ilman ironian tarjoamaa takaporttia.

  Mies pukeutuu maripaitaan, runkkaa ja ryyppää. Aamut eivät ole helppoja, mutta    
  eivät taida olla illatkaan.

  Nainen on läsnä kuvitteellisena kumppanina, mutta kovin tasa-arvoista suhdetta 
  fantasiahahmoon ei synny.
  Naista kannetaan kuin    persettä. Enemmän kuin halusta esineellistää lienee kyse
 puhtaasta puutteesta.

  Hanhelan näyttely TM-galleriassa on melkein sarjakuvallinen kokemus.

  Maalaukset ovat ruutuja elämästä. Ne ovat välillä raivokkaita, välillä seesteisiä,
 mutta toisiinsa linkittyviä.

  Hanhela käyttää akvarelli-, akryylimaali- ja öljyväritekniikoita sulassa sovussa.
  Maalausjälki on välitöntä ja tukee kuvien    kerronnallisuutta.

  Raidallinen maripaita pukee miestä useammassa teoksessa.

  Se on hauska hahmoa identifioiva oivallus ja maalauksellisesti herkullinen
  yksityiskohta.

  Tosin siitä johtuen minun on vaikea enää lukea Rosa Liksomia ilman, että kuvittelen
  kirjojen sankareille maripaidat.


Erja Kärkkäinen...
...on pitkän linjan teatterintekijä, joka asuu Oulussa. Teatterin tekemisen ohessa Kärkkäinen tekee erilaisia kuvataiteen produktioita. Hän hyödyntää kuvallisessa ilmaisussaan teatterin keinoja.  Kärkkäinen valitsee tekotapansa, materiaalinsa ja tyylinsä siten, että ne palvelevat parhaiten kulloistakin teemaa. Hänen näyttelynsä muistuttavat usein teatterilavastuksia ja ovat kollaasimaisia kokonaisuuksia. Multitaiteellisuus on läsnä kaikessa hänen tekemisessään. Sanataide ja visuaalinen kerronta ovat aina olleet keskeisessä asemassa myös hänen esittävän taiteen produktioissaan.

Kärkkäinen on tehnyt freelancerina työuransa eri tehtävissä soveltavan draaman parissa ja ollut vuorovaikutuskouluttajana eri oppilaitoksissa, työyhteisöissä ja yrityksissä. Teatteriohjaustyönsä lisäksi hän on käsikirjoittanut ja ohjannut kolme lyhytelokuvaa; yksi niistä, ”Taunon tarina”, on ollut Ylen tilaustyö. Kärkkäisen teatteriesityksiä on palkittu monissa teatteritapahtumissa ja -kilpailuissa.

Erja Kärkkäinen

erja.karkkainen@pp.inet.fi

Taiteellinen Curriculum Vitae

Vanhat sivut anssi hanhela

    tm•galleria \index.htm  2010

 


Anssi Hanhela (s. 1962) maalaa elämää. Hänen ekspressionismissaan vitalismi törmää eksistentialismiin.
Pohjoisilla mielenseuduilla se ei ole mikään ihme; sisäistä luontoaan seuraavan tie johtaa sinne,
missä ei ole muita ihmisiä. Maisemassa värit soivat ja leimuavat ja
eros toteutuu siellä kirkkaana.
Ihminen on luonnon mystisen todellisuuden äärellä kuitenkin vain seuraaja
ja vain mentaalinen yhtyjä, ei orgaanisesti osallinen.
Suhde toiseen ihmiseen on alkujaan orgaaninen, ruumiillinen, mutta toinen ihminen
kiipeää taakaksi harteille,
tappaen mahdollisuuden orgaaniseen kommunikaatioon.
Ja siten ihminen onkin orgaaninen vain suhteessa itseensä.
Näin hän on eksistentiaalinen - tuntee monin tavoin, mitä on yksin olemassa
ja mitä on olla yksin olemassa.Tämä näkökulma näyttäytyy minulle
Anssi Hanhelan maalauksissa.
Niiden tarinallisuus ja maalauksellisuus ilmaisevat samaa sisältöä.
Paikoin vapaus kulkee kuin henki, vaikka sielu on teljetty eläintarhaan.
Paikoin sisäinen tahto taas ryöppyää sisäänpäin tehden teräviä seurauksia.
Kamppailun tunnelma on läsnä.
Luonto kutsuu kuitenkin vastaanottavaisena, ja Hanhelan kuvissa on toivo uudenlaisesta revanssista yhdistää sisäinen ja
ulkoinen luonto.
Henri Hagman
taidemaalari,kuvataidekriitikko

Rovaniemi
Pirjo Nykänen (s. 1957)
Olen taidemaalari ja valokuvaaja.
Valokuvaamiseen liittyy fyysinen liikkuminen ja kuvaustilanteisiin
ntensiivinen läsnäolo tilannemuutoksin.
Koen kuvaamisen osana maalausten luonnostelua. Usein tuntuu myös siltä,
että maalaaminen vaikuttaa valokuvauksen sisältöön.
En osaa erottaa, kumpi on tärkeämpää.
Minua kiinnostaa valo ja valon luomat tilat.
Teosten sisältöön antaa muodon elämänmittaiset koetut tilanteet
muistumin ja unelmin tässä ajassa.
Väripigmenttien kerroksellinen työstäminen on mielenkiintoista,
arkista aherrusta.
Vanhat tekstiilit ja kuosit värimaailmoineen ovat olleet
kiinnostuksen kohteina. Ne ovat yleensä lähtökohtana maalauksilleni,
joihin yhdistyy luonnon monimuotoisuus.
Maalaan ja kuvaan erikokoisia teoksia, joiden muodostama yhtenäinen
kokonaisuus kertoo tarinaa lähinnä naisen elämästä.
Patalappumaisemat, kotiristikot, liinat, verhot, ihmisen
läsnäolevuus on pieni luettelo niistä elämiseen liittyvistä kudotuista asioista ja tilanteista, joilla hahmotan teoksiani
Yhdistelen mielelläni eri tekniikoita.
Black Wall Gallery 17.1.2014-9.2.2014
Kasarmi 13, Korsholmanpuistikko 6, Vaasa

 

 

Korundi, Rovaniemi Rovaniemen taidemuseo, tammikuu 2014

Kuvataiteilija Anssi Hanhelan nimi tuli monelle tutuksi vasta runsas kuukausi sitten, kun Rovaniemen taidemuseon yhteydessä toimiva kahvila poisti hänen näyttelynsä seinältään.
Taidepiireissä Hanhela on kuitenkin asemansa vakiinnuttanut ja arvostettu tekijä, jolla on takanaan jo liki 30 vuoden ura.
Hänellä on takanaan myös liki hengen vienyt onnettomuus: lokakuussa 2012 saatu häkämyrkytys johti yli kolmen kuukauden syvään tajuttomuuteen. Toipuminen on vielä kesken, mutta tähtäimessä on paluu täysipainoiseen taiteentekoon ja opetustyöhön.
”Kuntoutuksessa tein muutaman piirroksen ja taulun, jotka tuntuivat onnistuvan”, hän kertoo. ”Myöhemmin tuli kuitenkin esille, ettei vasen käsi toimikaan kunnolla.”
”Jotain abstraktia olen vähän kokeillut, muttei tahdo onnistua. Esittävä tyyli on vielä niin voimakkaana mielessä.”

https://www.kaleva.fi/uutiset/galleriat/anssi-hanhelan-poistetut-tyot/8316/1480403/


 Haukiputaalaisen taitelijan Anssi Hanhelan näyttely on poistettu Rovaniemen taidemuseo Korundin ravintolasta.
 Osa asiakkaista piti töitä liian rohkeina.
 Ravintola-lämpiön ylläpitäjä Arktikum-Palvelu otti työt alas keskiviikkona.
 Lapin taiteilijaseuran Kuukauden taitelija -näyttelyn piti olla tammikuun ajan Korundin ravintola-lämpiössä.
 Arktikum-Palvelun myyntipäällikkö Katri Kerola sanoo, että asiakkaat olivat hämmentyneitä töistä.
 Palautteen mukaan teokset eivät olleet soveliaita ravintolaan, missä ihmiset käyvät ruokailemassa.
 Taidemuseonjohtaja Hilkka Liikkanen sanoo, ettei tila ole taidemuseon näyttelytila.
 Siellä käy myös yleisöä, joka ei varsinaisesti tule taidetta katsomaan.
 – En pysty päättämään tilan taiteesta. Jos näyttely olisi ollut taidemuseon puolella, se olisi ilman muuta saanut olla.
  Liikkasen mielestä Hanhelan työt eivät ole sellaisia, että niistä enää 2000-luvulla kukaan loukkaantuisi.
 – Työt ovat aika hilpeitä. Aihemaailmaltaan niitä voisi verrata Kalervo Palsaan.
 Lapin taiteilijaseuran puheenjohtaja Maria Huhmarniemi ihmettelee, että maalaukset aiheuttavat kohua ja
  Palsa-henkinen taide  vielä provosoi.
  – Anssin töissä on usein seksuaalisuus aiheena. Palautteessa oli tullut viestiä, ettei näyttelyssä olisi saanut olla verta,
   issaa eikä kakkaa. Olisihan vakavampiakin aiheita, poliittisia tai väkivaltaa, joka kuohuttaisi.
    .........



Kuvataiteilija Anssi Hanhelan nimi tuli monelle tutuksi vasta runsas kuukausi sitten, kun Rovaniemen taidemuseon yhteydessä toimiva kahvila poisti hänen näyttelynsä seinältään.
Taidepiireissä Hanhela on kuitenkin asemansa vakiinnuttanut ja arvostettu tekijä, jolla on takanaan jo liki 30 vuoden ura.
Hänellä on takanaan myös liki hengen vienyt onnettomuus: lokakuussa 2012 saatu häkämyrkytys johti yli kolmen kuukauden syvään tajuttomuuteen. Toipuminen on vielä kesken, mutta tähtäimessä on paluu täysipainoiseen taiteentekoon ja opetustyöhön.
”Kuntoutuksessa tein muutaman piirroksen ja taulun, jotka tuntuivat onnistuvan”, hän kertoo. ”Myöhemmin tuli kuitenkin esille, ettei vasen käsi toimikaan kunnolla.”
”Jotain abstraktia olen vähän kokeillut, muttei tahdo onnistua. Esittävä tyyli on vielä niin voimakkaana mielessä.”

https://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/taiteilija-nousi-jaloilleen/656611/

https://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/taiteilija-oli-yli-kolme-kuukautta-tajuttomana/653047/

 

http://www.anssi.org/hanhela-art/jangva2012/

http://taidekammi.blogspot.com/2014/01/tapaus-anssi-hanhela-moralismi-ja-valta.html?m=1

 

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014011117918763_uu.shtml

 


Korundi, Rovaniemi Rovaniemen taidemuseo, tammikuu 2014 Haukiputaalaisen taitelijan Anssi Hanhelan näyttely on poistettu Rovaniemen taidemuseo Korundin ravintolasta. Osa asiakkaista piti töitä liian rohkeina. Ravintola-lämpiön ylläpitäjä Arktikum-Palvelu otti työt alas keskiviikkona. Lapin taiteilijaseuran Kuukauden taitelija -näyttelyn piti olla tammikuun ajan Korundin ravintola-lämpiössä. Arktikum-Palvelun myyntipäällikkö Katri Kerola sanoo, että asiakkaat olivat hämmentyneitä töistä. Palautteen mukaan teokset eivät olleet soveliaita ravintolaan, missä ihmiset käyvät ruokailemassa. Taidemuseonjohtaja Hilkka Liikkanen sanoo, ettei tila ole taidemuseon näyttelytila. Siellä käy myös yleisöä, joka ei varsinaisesti tule taidetta katsomaan. – En pysty päättämään tilan taiteesta. Jos näyttely olisi ollut taidemuseon puolella, se olisi ilman muuta saanut olla. Liikkasen mielestä Hanhelan työt eivät ole sellaisia, että niistä enää 2000-luvulla kukaan loukkaantuisi. – Työt ovat aika hilpeitä. Aihemaailmaltaan niitä voisi verrata Kalervo Palsaan. Lapin taiteilijaseuran puheenjohtaja Maria Huhmarniemi ihmettelee, että maalaukset aiheuttavat kohua ja Palsa-henkinen taide vielä provosoi. – Anssin töissä on usein seksuaalisuus aiheena. Palautteessa oli tullut viestiä, ettei näyttelyssä olisi saanut olla verta, pissaa eikä kakkaa. Olisihan vakavampiakin aiheita, poliittisia tai väkivaltaa, joka kuohuttaisi.


 

Vihurin säätön kokoelmat


 

Oulun taidemuseon kokoelma


Tampereen taidemuseon kokoelma

 
Aivovamma teki taiteilijasta liian kiltin


Anssi Hanhela muistetaan siitä, että hänen teoksensa poistettiin kulttuuritalon kahvilasta liian rohkeina. Aivovamma muutti Hanhelaa, mutta taiteen suhteen hän on yhtä ehdoton kuin ennenkin.


Leena Talvensaari teksti

Kun kuvataiteilija Anssi Hanhela avasi silmänsä tammikuussa 2013, hän oli kadottanut kolme kuukautta elämästään. Häkämyrkytys oli vienyt hänet koomaan, ja se oli viedä myös hengen. Omaiset pelkäsivät jo pahinta, mutta yllättäen Hanhela heräsi eloon.

Kolme kuukautta aiemmin Hanhela oli lämmittänyt pirtin uunia kotonaan Haukiputaalla. Hän oli laittanut uunin häkäpellin kiinni, keittänyt aamupuuron ja istahtanut syömään. Siitä isä hänet myöhemmin löysi, puurolautasen äärestä tajuttomana.

– Isä oli huolestunut ja lähtenyt katsomaan, kun en vastannut puhelimeen. Sairaalassa sitten todettiin, että olin saanut häkämyrkytyksen, Anssi Hanhela kertoo.

Myrkytyksestä aiheutui syvä tajuttomuus, josta Hanhela heräsi muuttuneena miehenä. Hän oli saanut vakavan aivovamman.

Sen vuoksi Hanhela kertoo nyt tarinaansa yhdessä Erja Kärkkäisen kanssa: aivovamma väsyttää ja vie miehen välillä omiin maailmoihinsa. Kun Hanhelan ajatus katkeaa, Kärkkäinen jatkaa ja täydentää.


Herätessään sairaalasta Anssi Hanhela ei tietenkään ymmärtänyt, mistä on kysymys. Hän ei myöskään muistanut, mitä oli tapahtunut ennen tajuttomuutta. Tapahtumien kulku on vain päätelty muun muassa siitä, että isän saapuessa etsimään poikaansa uunin kylki oli vielä lämmin.

Ilmeisesti Hanhela oli sulkenut uunin pellit liian aikaisin. Miksi näin tapahtui, siihen hän ei osaa vastata.

Huonoa tuuriakin onnettomuudessa oli mukana: pirtissä oli häkävaroitin, mutta se ei toiminut, koska paristot olivat loppuneet.

Tapahtunut piti vain hyväksyä ja aloittaa elämä toisenlaisena Anssina. Oikeastaan elämä piti aloittaa melkein alusta, sillä Hanhela ei osannut kävellä eikä kirjoittaa ja puhuminenkin oli aluksi vaikeaa.

– Lukeminen onneksi sujui, sillä olen aina lukenut paljon. Kirjoittamaan opettelin jäljentämällä sanoja kirjoista ja lehdistä.

Aivovamman lisäksi Hanhelan kuntoutumista haittasi se, että vasen käsi ja jalka olivat lievästi halvaantuneet. Hänelle oli järkytys kokeilla ensimmäistä kertaa, miten maalaaminen onnistuu.

– Se oli hirveää, sillä käsi ei tuntunut toimivan ollenkaan. Ajattelin, ettei maalaamisesta tule mitään enää koskaan.

Kuntoutuksen jälkeen Anssi Hanhela palasi kotiin, samaan taloon, jossa onnettomuus oli tapahtunut. Elämä jatkui omaisten avun varassa, mutta elämänpiiri kävi ahtaaksi. Hanhela ei enää saanut ajaa autoa, ja lähin kauppakin oli kahdeksan kilometrin päässä.


Maalaamista Hanhela harjoitteli koko ajan, vaikka se tuntui työläältä eikä lopputulos vastannut sitä, mitä päässä liikkui.

– Mutta maalasin sinnillä.

Samaan syssyyn Hanhela sai kokea hämmentävän episodin, kun Lapin taiteilijaseura laittoi hänen vanhempia töitään esille rovaniemeläisen kulttuuritalo Korundin kahvilaan.

Kahvila kuitenkin poisti teokset seinältä, koska jotkut asiakkaat olivat pitäneet niitä liian rohkeina tai jopa rivoina.

Tapauksesta seurasi kuitenkin myös jotain hyvää, sillä Hanhela sai tehtyä taulukaupat. Hän halusi lähteä rahoilla Italiaan, missä oli työskennellyt aiemminkin.

Omaisten mielestä Hanhela ei ollut siinä kunnossa, että olisi voinut matkustaa, mutta neuropsykologi antoi luvan. Hanhela lähti matkaan ja maalasi akvarelleja.

– Se oli ensimmäinen askel itsenäistymisessä. Toinen askel oli se, kun Erja tuli kuvioihin, Hanhela sanoo.

Hanhelalle oli nimittäin käynyt niin, että vammautumisen myötä hänestä oli tullut turhankin kiltti. Entinen ehdottomuus oli vaihtunut myötäilyyn ja tahdottomuuteen. Hanhela suostui muiden hoivattavaksi ja tyytyi seuraamaan sivusta, mitä hänen elämässään tapahtui.


– Anssi oli laitostunut omaan kotiinsa, Erja Kärkkäinen kuvailee.

Tapaturmasta oli kulunut yli kaksi vuotta, kun maalaaminen alkoi yhtäkkiä sujua keväällä 2015. Hanhelan uusissa maalauksissa hänen alter egonsa, yksinäinen mieshahmo, sai vierelleen ihanan naisen. Se oli Erja Kärkkäinen. 

Hanhela ja Kärkkäinen olivat tutustuneet sattumoisin ja löytäneet toisistaan sielunkumppanin. Heitä yhdistävät monet asiat – tärkeimpänä ehkä se, että taiteen tekeminen on molemmille elämäntapa ja elinehto.

– Meillä on myös samanlainen temperamentti ainakin sen suhteen, että syöksymme tekemään asioita jopa uhkarohkeasti. Toteutamme omaa näkemystämme miettimättä vähääkään, mitä muut siitä ajattelevat, Kärkkäinen sanoo.

Melko pian Hanhela ja Kärkkäinen alkoivat tehdä töitä rinnakkain, ja se tuntui luontevalta. Syntyi yhteisiä taidenäyttelyitä, ja Anssi lähti mukaan Erjan teatteriproduktioihin.

Erjasta tuli se, joka herätti Anssin oikeasti eloon.

– Anssissa nousi taas oma tahto. Ehkä se johtui siitä, että pikkuisen ärsytinkin häntä.


– Minulla on aivovamma.

Lause tulee Anssi Hanhelan suusta jo sujuvasti sellaisissa tilanteissa, joissa hänen on tarpeen selittää omaa käytöstään. Ihmisten suhtautuminen vaihtelee: jotkut säikähtävät ja hiljenevät täysin, toiset alkavat puhua kuin pienelle lapselle. Onneksi on myös niitä, jotka osaavat suhtautua asiaan luontevasti ja jopa huumorilla.



Erja Kärkkäinen ei ole koskaan tuntenut muuta kuin sen Anssin, jolla on aivovamma. Häntä ei ole edes kiinnostanut kuulla muiden kokemuksia siitä, millainen mies oli ennen ja miten hän on muuttunut. Silti hänelle on ollut tärkeää tiedostaa, mitkä piirteet miehen käytöksessä voivat johtua aivovammasta. 


– Anssi on toisinaan hirveän impulsiivinen, mutta saattaa myös takertua jankkaamaan samaa asiaa. Väärinkäsityksiä tulee varsinkin sellaisissa asioissa, joissa on tunteet mukana, Kärkkäinen selittää.

Pariskunta on alusta saakka pyrkinyt puhumaan Anssi Hanhelan vammasta yhtä suoraan kuin muistakin asioista.


Tätä on korostettu myös kuntoutuksessa: asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä.


Toisaalta vammaa ei pidä suurennella eikä sen taakse voi piiloutua. Parisuhteessa ollaan tasavertaisia, ja siinä räiskähdellään puolin jos toisinkin.


– Ollaan sellainen italialaispariskunta eli sanotaan toisinaan melko kovasti. Sen vuoksi yhteiselämä on välillä dramaattista, Anssi Hanhela sanoo.


Hanhelalla ja Kärkkäisellä on nyt uusi, yhteinen työhuone Oulun Hiukkavaarassa. Hanhelaa jo polttelee päästä sinne maalaamaan.


– Taiteen suhteen en edelleenkään tee kompromisseja. En vähääkään.6

fakta

Anssi Hanhela

54-vuotias kuvataiteilija, joka on syntyisin Haukiputaalta.

Asuu Oulussa yhdessä Erja Kärkkäisen ja Taiga-koiran kanssa.


Tunnetaan etenkin ekspressiivisistä maalauksista, joissa hän kuvaa miehen seksuaalisuutta ja yksinäisyyttä, mutta myös miehen elämää naisen rinnalla.

Pitänyt kymmeniä yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla 1980-luvulta saakka.

Muistetaan siitä, että vuonna 2014 hänen viisi maalaustaan poistettiin rovaniemeläisen kulttuuritalo Korundin ravintolan seinältä, koska asiakkaat pitivät niitä liian rivoina.


Erja Kärkkäinen

58-vuotias teatterintekijä ja kuvataiteilija, joka on kotoisin Kemijärveltä.

Työskentelee teatterialan opettajana Oulu-opistossa.

Pitänyt yhdessä Anssi Hanhelan kanssa näyttelyt Keskustelu, Kohtaamisia, Rauhantalo ja Mitä jäi mieleen.

”Kirjoittamaan opettelin jäljentämällä sanoja kirjoista ja lehdistä.”

Anssi Hanhelalla ja Erja Kärkkäisellä on yhteinen työhuone Oulussa. Kärkkäinen on päässyt  Hanhelan maalauksiin ihanan naisen hahmossa.


Artikkelin lähde Kaleva 08.10.2016.




Cowberry, serigraphy, suomen insinööriliitto, 1996